On mulla kivoja kavereit. Ensimmäinen tulee herättämään, että lähenkö syömään johon vastasin etten ainakaan vielä joten kävin takasin nukkumaan. No muutama minuutti tuon jälkeen tullaan miinut herättämään melkein ovenkarmit kaulassa ilman mitään erikosiempaa syytä kuitenkaan. Mutta toisaalta mitäpä mie tekisinkään ilman noita 'hölmöjä', kun itse olen iha yhtä 'hulttio' ettei mitään rajaa. Olenkin usein ruvennut miettimään, että minkälainen olisin jos olisinkin jostain syystä liikkunut eriseurassa kuin mitä liikun kuitenkin. Olisinko näinkään kiltti kaikkine tuhmuuksine vai vieläkö pahempi. Jokaiselle varmasti tästä kaveriporukasta löytyy jotakin minkä takia ne on juuri jääneet mm parhaimpiin kuuluvan olen tuntenut 4 vuotta ja kaikkea tyhmää on tullut tehtyä. Eikai sitä voikkaan olla aina kiltti kansalainen, kun silloin jää omat rajansa selvittämättä. Toki rajojen kokeilunkin voi tehdä ilman laittomuuksia ja ylenpalttisia tyhmyyksiä mutta jostain syystä olen parhaan ystäväni kanssa tehnyt enemmän varmasti tyhmyyksiä, kuin mitä oli tarkoitus.
Tämä riittänee tekstistä. Nyt teille mietittävää: Oletteko miettineet miten arvokkaita tuntemanne kaverit/ystävät ovat olleet? Ovatko he olleet luottamuksen arvoisia?
Tokkopa teistä monikaan on tuollaisia pysähtynyt miettimään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti